Moldovassa, kaikesta huolimatta...

Ihan aluksi pitää sanoa, että asiat ovat tosi hyvin ja kaikki on parhain päin!


Heräsin ensimmäisen Kishinevissä (kirjoitan sen näin, koska se on lähempänä lausumista) nukkumani yön jälkeen tosi aikaisin. Tääkin on jo niin etelässä, että pimeä ja valoisa tulee tosi nopeesti, eikä oo kunnon verhoja tässä. Voi olla muitakin syitä heräämiseen. On vaikea päättää, alotanko alusta vai lopusta... aloitan alusta; muistakaa, että loppu hyvin, kaikki hyvin!

Teksti on pitkä, sori.

Auschwitz

Torstaina lähdettiin keskitysleirivierailulle hostellilta. Oltiin viimeiset pikkubussiin astujat ja saatiin takapenkin paikat. Vauhti oli hurja, takana tilaa ja ilmaa oli vähän, ikkunoista ei nähnyt ja lämpöä paljon. Vaihdoin vartin jälkeen kuskin viereen penkille. Siellä edessä oli tosi kylmä, mutta koska tiesin, että takana on tukalaa esitin kokoajan että mulla on kuuma ja koitin ylipuhua kuskia laittamaan ilmastointia isommalle. Edessä oli kivaa, mutta olin aika huolestunut, onko Eero hengissä, kun näin sen vaan nojailevan edessä olevaan penkkiin. Kuski väitti kokoajan, että kohta ollaan perillä, eikä lisä ilmaistointia tarvittu... Lopulta se sitten murtui, kun olin niin rasittava. Hyvä niin. Eero ulostautui autosta hengissä. Paluu matkalla varasimme paikkamme ajoissa. Olis voinu vielä vähän kierrellä Birkenaun puolella kattomassa kurjuutta, mut sitä oli ehtinyt nähdä ja kuulla jo tarpeeksi. Paikka oli siis mielenkiintoinen ja opas tosi hyvä. Menkää ihmeessä käymään.

Palauduttuamme oltiin nälkäisiä, en halunnut keskustaan, kun ajattelin, että jostain muualta löytyis jotain aidompaa ja edullisempaa. Käveltiin aika pitkään ja meinattiin luovuttaa. Onneksi ei ollut loskaista niinkun Minskissä, muuten oltas varmaan menty taas pizzalle tai turkkilaiseen. Harhailu palkittiin ja löydettiin kiva puolalainen paikka, jossa oli edullinen päivän tarjous. 16slotia (4€) sis. keiton, pääruuan ja hedelmäsalaatin. Tarjoilija sanoi ensin, että päivän tarjousta ei enää saa, mutta kun huokailtiin ja ihmeteltiin menua vähän aikaa, hän lupasi käydä kysymyssä kokilta ja löytyihän sitä tarjousta vielä! Otettiin oluet sen kunniaksi. Ruoka oli hyvää ja siellä oli tosi hieno vessa. Eero muistutti, että se voi olla hienoin vessa, mihin pääsen seuraavaan puoleen vuoteen. Se oli ehkä oikeassa... unohdin ottaa kuvan.

Krakova- Budapest -Sighiasoara

Torstai iltana lähdettiin yöjunalla Budapestiin. Junan piti olla perillä 8.32 ja suunnitelmana oli lähteä 9.43 Cluj Napocaan, Romaniaan, tapaamaan Jeremya. Meillä oli oma hytti, Eero nukkui hyvin. Minä en. Herättii seitsemän jälkeen katsomaan maisemia. Unkari on aika tylsää katseltavaa, mutta ei se haitannut. Sain Jeremyltä tekstiviestin, että olis sittenkin parempi nähdä Sihgiasoarassa. Koitin lähettää sille tekstiviestin, mutta se ei mennyt läpi. Junaan hypännyt turisti-infopoika ei osannut sanoa, miten ja milloin pääsisimme Sighiasoaraan, mutta muisteli että Romaniaan menee vain kaksi junaa. Tiesin, että yksi lähtee 9.13. Meillä saattoi siis olla vähän hoppu. Saatiin juuri ja juuri liput siihen junaan, unohdettiin kysyä nuorisoalennus, mutta ehkä se on vaan busseissa muutenkin... Vaunu oli tietenkin viimeinen, ehdittiin silti sinne asti. Budapestista ei siis kovin paljon nähty.

Meidän kuudenhengen istumakabinetissa oli kolme rouvaa. Mursin jään kiittämällä jostain unkariksi heti alku metreillä. Yksi lähti pois jo joskus Unkarin puolella, vanhat rouvat olivat seurana ja tavaravahtina koko matkan. Kommunikoitiin elein ja saksan alkein. Matkan piti kestää 9 tuntia, onneksi löydettiin viileä, tilava ja hinnoiltaan edullinen ravintolavaunu. Keitto ei ehkä ollut paras ruokavaihtoehto heiluvassa junassa... selvittin just just läikyttelemättä. Oltiin yli tunti myöhässä, oli jo pimeää, kun alettiin lähestyä Sighiasoaraa. Se oli siistiä! Just ennen kaupunkia on tunneli ja kun tultiin tunnelista ulos eteen avautui kukkula, jossa oli valaistuna keskiaikainen kaupunki. Ihan uskomattoman hieno! Jeremy oli vastassa asemalla. Ratatunnelissa haisi (ihmisen) paska.

Asemalla oli paljon tyyppejä tarjoamassa majoitusta. Osa hostelleista osa yksityisiä. Päädyttiin yhteen ystävälliseen tyyppiin, jolla oli rehelliset silmät, vaikka ei oltu ihan varmoja, tiesikö se, mikä on Internet. Paikka oli hieno, siellä oli internet ja kaupan päälle vielä hamsteri. Se oli siis erillinen osa heidän omaa kotiaan, jota he vuokraavat. Se oli siisti ja sängyt valmiiksi pedatut, pyyhkeet odotti kylpyhuoneessa, mutta muuten täysin asuttu. Kaikki henkilökohtaiset tavarat olivat paikallaan, tiskialtaassa oli kahvikuppi ja olohuoneessa hamsteri häkissään. Outoa, mutta kotoisaa. Minä, Eero ja Jeremy oltiin siellä kaksi yötä.

Sighiasoara oli tosi hieno yöllä ja päivällä. Se onkin Euroopan parhaiten säilynyt keskiaikainen kaupunki. Sika makee. Joskus sitten kuvia. Amerikan kesän tuttuni Jeremy asuu siis siellä. Se oli siellä jo viimekesänä ja palasi tänävuonna sinne. Se asuu nyt parisen kymmentä kilometria Sighiasoarasta pienessä kylässä hyvin yksinkertaisesti, eikä sillä ole autoa eikä hevoskärryjä ja hevosta (jotka tosiaan sulautuvat sujuvasti liikenteeseen), joten jäätiin kaupunkiin. Upean ulkokuoren lisäksi päästiin käymään kaupungin laidalla mustalaiskylässä, jossa Jeremy oli työskennellyt aikaisemmin. Ei sinne muuten olis kannattanu turistin mennäkään, mutta ne tunsin Jeremyn. Hökkelikylä oli ihan slummia, ihmiset likaisia ja laihoja ja tämä oli tosiaan siistein, paraskuntoisin ja turvallisin alueen noin viidestä mustalaiskylästä. Nähtiin vaan pari lasta ihan ilman vaatteita. Muualla se on normi. Lapset villiintyi täysin, kun ne näki Jeremyn, osa aikuisistakin tuli juttelemaan, osa katseli kadunreunoilta. Oltiin iso nähtävyys. Lapset oli suloisia, pojat otti vihellyskilpailuja, opettivat meille romaniaa ja näyttivät karatea, judoa, nyrkkeilyä jne. Myös kivien heittely viereiseen hiekkakuoppaan oli kova juttu. Lapset on lapsia... ehkä joskus kuvia. (jos tämä kiinnostaa enemmän ja osaat englantia, niin Jeremyn blogi on TheRabboni.blogspot.com)

Romaniassa ihmiset ovat ystävällisiä, auttavaisia ja mukavia. Paitsi jos ne on töissä bussifirmoissa tai rautatieasemalla. Oltiin netistä selvitetty muutamakin tapa päästä junalla Sighiasoarasta yhdellä vaihdolla Kishineviin, mutta rautatieaseman virkailijoiden mielestä se oli mahdotonta. Eurolines ja toinen kansainväliseksi itseään mainostava bussifirma ajavat vain länsimaihin, siis virkailijoiden mukaan. Suhteilla ja internetistä saatiin tietää, että Brasovista lähtee muutamakin bussi, joka ajaa suoraan Kishineviin. Oltiin mielestämme jo käytetty liikaa aikaa matkan suunnitteluun tuloksetta, joten päätettiin, että lähdetään sunnuntaina bussilla Brasoviin puolilta päivin. Matka sinne kestää parituntia. Asia selvinnee sitten siellä.

Sighiasoara - Kishinev

Sunnuntaina mentiin bussipysäkille (ei suinkaan mitään tekemistä aivan asutuksen vieressä olevan bussiaseman kanssa) parin kilometrin päähän odottamaan Brasoviin menevää minibussia. Bussi tuli ajallaan 12.15, mutta oli tupaten täynnä. Meidän pysäkiltä mukaan mahtui yksi mies, kuski ojensti tälle avattavan retkijakkaran, jolla tämä voi istua käytävällä... Parin tunnin päästä menis seuraava bussi, mutta aika suurella todennäköisyydellä sekin olis täynnä. Sitten oltais jo ihan liian myöhään Brasovissa, tiesin, että juna lähtee 13.37. Päätettiin liftata. Ei saatu kyytiä, joten lähdettiin takaisin rautatieasemalle, joka siis oli ihan meidän kämpän vieressä. Otettiin taksi. Maksoi melken euron. Junakin oli täynnä, seuraava lähtisi 15.36, sanoi lipunmyyjä. Jeremy meni infotiskille, jossa oli viimeisen kahden päivän aikana käynyt noin kolmekertaa kyselemässä kaikenlaista. Se sai meille liput Brasoviin. Ei ollut paikkoja mut päästiin polkupyörätelineiden viereen käännettäville istuimille. Tosi monet istui lattialla. Matka meni hyvin ja oltiin melkein ajallaan Brasovissa.

"Tiedettiin" aika monta keinoa päästä Brasovista bussilla Kishineviin, tosin tiedettiin myös, että Eurolines ei kulje sunnuntaisin. Mikään suunnitelma ei toiminut. Pihalla oli paljon avuliaita rähjäisiä ja vähemmän rähjäisiä miehiä. Yksi ehkä varasi meille paikan 16.50 lähtevään bussiin, jossa toisen mielestä ei ollut tilaa, eikä missään sanottu, että sellainen bussi lähtisi - tai mihin aikaan se olisi Galatissa, jossa meidän pitäisi vaihtaa Bukarestista Kishineviin menevään bussiin. Myös juna, johon jo tavallaan ostettiin liput, olis liian myöhään Galatissa, saatiin rahat takaisin. Tähän mennessä eräs fiksusti pukeutunut ukkeli oli jo tarjoutunut viemään meidät taksilla Galatiin 150 eurolla (bussi noin 6€/hlö), kertonut meille junasta jne. Kun näki, ettei ostettukaan junalippuja se tuli vieläkin auttamaan ja kysyi, mikä vikana. Kerrottiin, että ollaan menossa Kishineviin eikä ehdittäis siihen bussiin Galatissa. No se ukko siitä sitten riemastu, että ei sitä kautta sinne kannatakaan mennä, vaan hän tietää ison, hienon, suoran bussiyhteyden Kishineviin, joka kulkee joka päivä 19.00 toiselta bussiaselmalta. Arvottiin herran luottamusta hetki, mutta ei se ottais jos ei antaiskaan. Hän paljastui taksikuskiksi, joka oli taksijonon viimeisenä ja aika moni edessä oleva taksikuski hermostui pahasti, kun mentiin sen kyytiin. Autogara 2 oli aika hornassa, ja satoi ja vähän ihmetytti. Mutta ainakin laiturilla luki "Chisinau 12.00 19.00". Kuski suositteli meille vieressä olevaa kahvilaa, kaksi tuntia lähtöön.

Kahvila oli kyllä paremminkin räkälä, telkkarista tuli formulat ja me oltiin ainoat asiakkaat. Ostettiin oluet. Muutama ukko kävi silloin tällöin kaljalla, kaikki katso meitä pitkään. Puol kuuden maissa laiturille tuli bussi, Eero kävi tiedustelumatkalla. Bussi lähtee seitsemältä, menee Kishineviin ja siellä on tilaa. Eero kävi ostamassa liput. Sinä aikana baarimikko alkoi jututtaa mua. Oikein ystävällisesti. En ihan tiennyt, mitä se halusi tietää, koitin kertoa sille, että ollaan Suomesta ja menossa Kishineviin. Se innostui ja alkoi huudella jotain toisella puolella pihaa istuvalle kadunmieskaverilleen. Joukkoon oli liittynyt myös vanhempi, hampaaton kadunmieskaveri. Saatiin jo paniikki aikaiseksi, kun ne jotenkin keksi, että se lähtiskin yli tuntia aiemmin... se oli kuitenkin väärä hälytys.

Joko suomalaisuudesta tai Kishineviin menosta innostuneena tai paniikin lietsomisesta pahoillaan baarimikko tarjosi meille kaljan, kaksi lasia viiniä ja kahvit (joista toinen kahvi oli mulle, kaikki muu Eerolle, murrr). Oltiin ostettu yhteensä kolme kaljaa yhteensä noin 2€. Baarimikko ja kadunmieskaveri halusivat myös kuvaan ja tarjoituivat auttamaan tavaroiden kantamisessa.

Päästiin bussiin. Se oli iso, hieno ja menisi suoraan Kishineviin. Sivupatterit puski täysillä kuumaa ja ilmastointi viileää. Fiksua. Kuski ajoi reippaasti niin vuoristoteillä kun Moldovan "teillä". Tullissa autostamme löytyi yksi epäilyttävä esine. Nutturapäinen topakkatäti tuli odotushuoneeseen vakavan näköisenä vartijan saattelemana. Piti kädessään voidepurkkia ja tivasi kenen se on. No se oli meidän hierontaöljy, josta oli etiketti lähtenyt. Nostettiin kädet ja sanottiin massagaoil. Täti meni purkin kanssa takahuoneeseen. Tuli tovin kuluttua takaisin ja kaatoi öljyä mun käsille... hieroin sitä sitten Eeron niskaan. Saatiin purkki takaisin. Kohta toisesta sivuhuoneesta tuli vartija ja pyysi meidän passit (oltin siis keskellä jonoa), kysyi oltiinko turisteja, kävi kopissa antoi passit takaisin ja päästiin takaisin bussiin.

Jonkin aikaa Moldovan puolella ajettuamme jännitys tiivistyi. Eräs matkustaja kävi paskalla rikkinäisessä vessassa. Kun apukuski huomasi tämän alkoi huuto. Haju oli kyllä paha, mutta ei tohdittu käydä katsomassa, miltä vessassa oikeesti näytti ja oliko huuto ja uhkailu järkevässä suhteessa tekoon. Pysähdyttiin jonnekin kuuseen ja sen verran ymmärrettiin, että bussi ei liiku, ennen kuin joku tunnustaa. Sitä, mitä tekijälle olisi tehty ei saatu selville. Kukaan ei tunnustanut. Eikä vasikoinut. Ehkä puolentunnin jälkeen jatkettiin matkaa, tupakkapaikalla oli ilmeisesti päästy johonkin sopuun.

Aamuyöllä 5.30 oltiin Kishinevin keskusbussiasemalla. Niko tuli vastaan. Se oli ihanaa. Kiitos Niko!

Nyt ollaan Nikolla, eilen sain kämpän. Tapasin kaks kolmesta kämppiksestä. Ne oli mukavia. Lisää Moldova tunnelmia sitten myöhemmin. Tänään vapaapäivä. Kansallinen juhlapäivä, Limba Noastra, kielen päivä. Koko päivä pitäs olla ohjelmaa pihateltassa, mutta nyt ainakin sataa. Buu.

Krakova

30 tunnin matka Lahdesta Krakovaan sujui ilman suurempia ongelmia. Tallinnassa elamani paras pitsa (pesto,pinaatti,mozzarella,tuore tomaatti) vei ajantajun ja huolen ja olimme Autobussijaamilla noin puolitoista minuuttia ennen bussin lahtoaikaa. Toimittiin siis Eero-aikataululla. Mua meinas jo vahan hermostuttaa, onneksi olin kayny paikassa jo ennenkin ja oli viela ystavallinen tati varmistamassa, etta jaadaan oikealla pysakilla. Loppumatka sujui valjemmalla aikataululla. Riiassa Luxusbussi vaihtui Simppeliin, mutta niskatyynyjen ja edellisen yon kahdentunnin younien ansiosta uni tuli silmaan ahtaammissakin oloissa. Osoittautui toimivaksi ideaksi jatkaa Warsovasta suoraan Krakovaan - saatiin pari tuntia lisaa unta palloon valjassa junassa.

Krakovassa ollaan nautittu italialaista, ukrainalaista ja turkkilaista ruokaa seka runsaasti puolalaista olutta. Paljon on nahty ja alun sadekin vaihtui auringoksi heti tiistain alkuillasta. Plussaa ystavallisyydesta, hintatasosta, kauneudesta ja toimivasta paikallisliikenteesta. Miinusta hostellin kesken loppuneesta aamiaisesta.

Huomenna edessa Auschwitz-Birkenau ja illalla yojuna makuupaikoilla Budapestiin, josta koitamme perjantaina edeta Romaniaan.

Lähtö on jo ovella

Nyt on lähtö jo tosi lähellä. Täytyy myöntää, että jännitys ja ennakoiva koti-ikävä on viimepäivinä iskeneet, vaikka eivät aina ihan tietoisesti. Pientä hermostuneisuutta, ruokahaluttomuutta ja levottomia unia on kuitenkin ollut ilmassa. Suuret päätökset matkatavaroiden ja -järjestelyjen suhteen on jo tehty. Viikonloppuna ei kauheasti ole tehtävissä ja Marttilastakin lähdin tavaroineni Lahteen jo lauantaina. Tänään on vietetty kivaa päivää Eeron läheisten kanssa ja viimeistelty Eeron pakkauksia sekä täydennetty mun rinkkaa yhteisin lääke- ja ruokavarustein. Mulla on parempi rinkka ja muutenkin enemmän reppureissauskokemusta, joten otan harteilleni runsaasti sekä vastuuta että tavaraa. Ja koska meillä, tai oikeastaan Eerolla on ihania kavereita, saamme molemmat osan tavaroista toimitettua perille ilmoitse, eikä tarvitse ihan yhtä kahmisina lähteä liikenteeseen, kun siirryin Helsingistä Marttilaan.

Matkasuunnitelma on pysynyt ennallaan, eikä Krakovan jälkeisistä suunnitelmista ole tarkkaa tietoa. Romaniassa olisi seuraa ja ohjelmaa, mutta kansainväliset bussi- ja juna-aikataulusivustot eivät anna kauhean paljon toivoa sille reissulle. Sohvasurffaajat suosittelevat liftausta. Uskon, että paikan päällä asia ratkeaa. ( Äiti, emme aio liftata, vaikka Itä-Euroopassa sekin on aika yleistä ja kuskille maksetaan yleensä bensarahaa. Monet tekevät kuulemma päivittäiset työmatkansa tällä periaatteella.) Eikä huono idea olisi suoraan Krakovasta Moldovaankaa meno, sillä siellä on silloin itseäisyyspäivä. Huonoja vaihtoehtoja siis tuskin on.

Lahti uudistaa. Nyt on plakkarissa upouusi oranssinhohtava kamera sekä lyhyt tukka. Säästää shamppoossa, eikä tarvitse seistä kylmässä suihkussa niin kauaa... Eeron äiti leikkasi muidenkin pikkulasten tukat, joten menin jonon jatkoksi ja sain tosi kivan kampauksen ja kevyen olon!

Nyt kun vielä käy suihkussa ja tarkistaa länsisataman tarkan sijainnin, niin on valmiina lähtöön... niin ja ehkä pitäisi vähän koittaa nukkua, vaikka tuolla yhdellä vielä onkin jos jonkinlaista kirjoiteltavaa.

Lähtö lähenee

Kesän helteen lamaannuttamana toivon, että kaikki tarvittavat paperit ja todistukset on hankittu. Nyt edessä lähinnä laukkujen pakkaus ja matkan suunnittelu. Lähdetään Eeron kanssa maanantaina 23. elokuuta lautalla Tallinnaan ja siitä edelleen bussilla Varsovaan ja Krakovaan. Senjälkeinen eteneminen on vielä hämärän peitossa mutta tarkoituksena on matkustaa Romanian läpi Chisinauhun, jossa oltaisiin sitten perillä viimeistään 30.8. Ohjelma, eli ilmeisesti kielikurssi ja orientaatio alkavat sitten 1.9. Eero jatkaa Brysseliin, kun on saanut seurastani tarpeekseen.

Viimepäivinä olen saanut sähköpostia erimaalaisilta vapaaehtoisilta, jotka ovat jo aloittaneet Moldovassa tai aloittavat samaan aikaan mun kanssa. Yksi suomalainenkin ilmottautui juuri. Ihmeen vähän jännittää, ehkä ei vaan tajua, että on oikeesti lähdössä niinkin pitkäksi aikaa.

Oon ollu aika huono pitämään ihmisiin yhteyttä ja näkemään kesän aikana, mutta onneksi sukua näin viime viikonloppuna paljon ja kavereitakin kuitenkin nähty silloin tällöin. Enkä tosiaan ole ainoa lähtijä, kun tuntuu, että maailman eri kolkkiin lähtevien kavereiden blogeja syntyy kuin sieniä sateella. Hyvää kesän jatkoa kaikille!