Moldovansuomalaiset joulureseptit

Jouluaaton joulupöytä jäi kevyeksi, sillä joulukonsertti lohkaisi ison osan illasta ja kotiin palatessa oli herkkua monenlaista kämppisten toimesta. Tyydyimme mustajuurikurpitsakeittoon. Joulupäivän keväisen ulkoilun jälkeen valmistimme varsinaisen jouluaterian, sillin, keitettyjen perunoiden, tuoreen kaalin, fetamaisen kotijuuston, maustekurkkujen ja sämpylöiden lisäksi ruokalistaan kuului:

Hunajaista porkkana-maa-artisokkalaatikkoa
Valmista ensin riisipuuro ja keitä porkkanat ja maa-artisokka. Mikäli sinulla ei ole tehosekoitinta tai muuta muussausvälinettä voi esimerkiksi raastaa juurekset kuorimaveitsellä ohuiksi siivuiksi ja keittää niitä, kunnes ne pehmenevät ja voit muussata ne ruokalusikalla. Lisää ripaus muskottipähkinää ja mustapippuria, mikäli et löydä kaupasta valkopippuria. Lisää noin kaksi ruokalusikallista juoksevaa hunajaa. Koristele auringonkukan- ja pellavansiemenin. Paista uunin ainoassa lämpötilassa, kunnes laatikko on kullertavan ruskeaa ja koostumus hipoo täydellisyyttä. (Samalla voit paistaa uunissa äidin lähettämästä piparitaikinasta muutaman piparin)

Kuohuviinillä höystettyjä sieniä
Paista herkkusienet ja sipuli. Lisää lipstikalta ja persiljalta muistuttavaa vihreää juttua ja lorauta joukkoon kaverin jättämää kuohuviiniä ja anna hautua kunnes perunat kypsyy. Jossain vaiheessa voit lisätä hyppysellisen suolaa. (Tässä ei ole mitään ajatusvirhettä. Marttilan perinteitä mukaillen perunat laitettiin sen verran myöhässä kiehumaan, että niitä piti viimeisenä odotella, toisaalta sienistä tuli juuri parahultaisia.)

Omena-auringonkukansiemenhapankaalia
Osta Baabushkalta hapankaalia neljälläkymmenellä sentillä. Leikkaa sitä vähän pienemmäksi saksilla. Lisää joukkoon paahdettuja auringonkukansiemeniä ja puolikas omena. Sekoita joukkoon smetanaa.

Illallaksi sopii sammenmäti-sipuli-smetana jollain vähän tummemmalla leivällä tai vaalealla.

Tapaninpäiväksi valmistuu yhteistyöllä oikein maukasta Borsh-keittoa. Myös paahdetut valkosipuli-juusto-kurpitsat ovat erinomaista joulunajan herkkua.

Belgialaisen, moldovalaisen, suomalaisen ja ranskalaisen suklaan ristitulessa jälkiruokien valmistaminen on jäänyt pääruokien varjoon joten tänään piti ottaa takaisin ja juurestattarimuhennokselle valmistui puolivahingossa erittäin herkullinen jälkiruoka.

Omenaherkku
Muhita omenalohkoja miedollalämmöllä vedessä. Lisää kanelia, hunajaa, tummaasuklaata, vodkaa ja palaneita pipareita murskana. Anna hautua. Haistele vodkahöyryjä silloin tällöin. Lisää hunajaa. Odota, että koostumus on mukavan muhkeaa. Nauti pipareiden ja vaniljajäätelön kanssa.

Ja joulutunnelman saa parhaimmilleen lämmitetty kadulta ostettu viini hollantilaisella joulumaisteseoksella höystettynä.

Vuoristorata

Nyt on kyllä tapahtunut ihan niin maan hirveästi kaikkea, että varmasti jää moni asia mainitsematta.

1. Viime viikonloppuna oli Midterm evaluation. Ylitettiin Transnistrian raja, vaikka paikka itsessään oli Moldovan puolta, mutta oudosti joen mutkassa. Malavata Noua. Monenlaista puhuttiin ja paljon asioita myös selvisi. Esimerksiksi selityksen sain siihen, miksi ihmiset ei suunnittele tai säästä, vaan tekee enemmänkin nopeita ja kestämättömiä ratkaisuja. Syynä siis historia, jossa joku muu on aina hallinnut, ja jolla raha on siltä raha viedään.  Kaikki raha on siis aina laitettu johonkin taloon tai autoon tms. mitä ei niin helposti saa vietyä. Muutenkin oli kiva jutella ja oli mun mielestä hyvää kommunikaatiota toimiston kanssa. Paikka oli myös idyllinen ja käytiin paikallisissa. Ei ollut muita asiakkaita. Ymmärsin, että olen aika hyvin sopeutunut ja oikeastaan tykkään olla täällä ja olla avuksi. Ymmärsin myös, miten älyttömästi toi yks kämppis ärsyttää mua. Tai siis hänen käytös kämppiksenä.

2.Nyt keskiviikkona tapasin ihan hirveesti kaikkia hienoja ihmisiä. Ensin tapasin uutta mentoriani, joka oli tosi mukava. Opiskelee kansainvälisiä suhteita yliopistolla ja puhuu tosi hyvää englantia. Tuli vasta nyt hyvässä tilanteessa oikeesti tajuttua, mitä on kaivannut, kun onhan se ensimmäinenkin mentor vastannut kysymyksiin jne. Mutta nyt siis ei tarvinnut varsinaisesti kysyä mitään, kun asioita tuli esille ihan sattumalta. Puhuttiin paljon yliopistojärjestelmästä ja myös siitä, miksi täällä juhlitaan uuttavuotta eikä joulua. Sitten oli Suomen historian esittelyn avaus. Tapasin suurlähettilään hänen jonkun assistenttinsa, pari asvaltti miestä, yhden EUn rajavalvonnan kehittämismiehen, Ruotsin suurlähetystön tyypin ja sen suomenruotsalaisen miehen, IOMin eli kansainvälisen maahan/maastamuutto organisaation tyyppejä ja itse yliopiston vieraittein kielten laitoksen tyyppejä. Torstaina olin jo IOMin järjestämässä nuorten lyhytvideo kilpailussa katsomassa ja tänään yliopistolla sopimassa pitämäni suomen kurssin aikataulusta. Samaan syssyyn näin myös kansaivälistä ryhmää, joka oli arvioimassa vapaaehtoistyöprojekteja. Sanoivat, että meidän projektissa tuntuu olevan vähiten mahdollisuuksia vapaaehtoisille, mutta toisaalta suurin tarve. Pitää koittaa kehittää.

3. Töissä on ollut yhtä vuoristorataa. Varsinkin yksi työntekijä ottaa sikana päähän. Mutta toisaalta kuulin just tänään, että kun siellä paperilla tolla lapsimäärällä pitäs olla 21 työntekijää, niin niitä on vaan 12. Ja en oo ihan varma, että sanoko se, että niitte kk palkka vastaa 17 vai 70 euroa. Ei kovin motivoivaa.

Torstaina pääsin taas lyhyesti ja sekavasti nukutun yön jälkeen aamu seitsemäksi töihin, niin sanoo työntekijä, ettei lapset mene kouluun, kun on joku juhla. Lähdettiin sitten noin kymmeneltä kahdella pikkubussilla maalle, kylään, josta kolme keskuksen lapsista on. Ilmotin siinä kohdassa toiselle vapaaehtoiselle, ettei hänen ehkä kannata tulla / mennä yhdeltä töihin, kun ollaan täällä. Vaikka silloin vielä yksi työntekijöistä sanoi, että ollaan ehkä yhdeltä takaisin. Mutta kun matka suuntaansa kestää sen tunnin (vaikka ajettiin Moldovan parhaalla tiellä), niin jotenkin epäilin. Oltiin takaisin neljältä. Siellä kylässä mentiin koululle ja niiden oppilaat ja meidän lapset esitti juttuja. Niiden kansanlauluja ja -tansseja säestettiin hanurilla. Meillä oli stereot. Lapset on pitkään harjoitellut parin työntekijän kanssa runoja ja kokonaista esitystä, miten ne runot ja muutama laulu sopii yhteen. Paikan päällä rouva isorouva sitten päätti ottaa ohjat käsiinsä ja se oli kyllä sellasta yhden naisen showta että oksat pois. Otti niin paljon päähän, ettei kovin usein ole ottanut. Päätin ottaa sen oppimiskokemuksena! En ikinä halua olla sellainen johtaja tai opettaja, ohjaaja, mitä näitä nyt on!! Ja mietin, että mun mielestä nyt jo ollaan kesän kursseilla aika kivasti oltu taka-alalla kun lapset on ihan itse saaneet esittää  juttujaan.

Tänään sitten yks työntekijä soitti ja pyysi menemään tuntia aikaisemmin töihin, hakemaan lapset koulusta. (ENSIMMÄINEN KOKONAINEN PUHELINKESKUSTELU ROMANIAKSI) Tein sen, vaikka en ihan tajunnut, että miksi ne pitää hakea aikaisemmin koulusta. Mutta osasin onneksi sanoa, että meen suoraan sinne kouluun, kun siten se on nopeampaa. JEE!! Kauhean taitava oon tässä kielessä :) Siellä oli sitten jotain hollantilaisia vetämässä jotain showta. Joille se johtaja sitten veti taas jotain showta. Se nainen ei kyllä osaa antaa muiden tehdä tavallaan. Taitaa olla moldovalaisten sukuvika.

Tänään tuli myös aika jännä paketti Suomesta. Kiitti, kiitti :) Tulli oli sen avannut tällä kertaa.

Tähän mennessä kylmin päivä -8 ja kylmä tuuli.

Huomenna on joulu.

Moldova on Moldova

Iloista itsenäisyyspäivää vietin täällä vieraalla maalla kaukana. Aamulla yritin kirjoittaa sähköpostia, mutta kone jumitti ihan täysillä. Lähdin töihin. Töissä meni kivasti. Lähdin töistä. Kävelin "vapaalle yliopistolle", jossa on menossa "Ihmisarvo" -filmifestarit. Perjantaina piti mennä englannin kielinen leffa ilman tekstityksiä. Meni liettualainen romanian teksteillä. Ymmärsin vähän. Sunnuntaina sanottiin, vaan, että brittiläinen leffa, romanian tekstitykset. Oli dubattu venäjäksi. Ymmärsin aika hyvin. Kuvat kuitenkin kertoo aika paljon. Maanantaina oli kaksi. Toinen yliopistolla (kanadalainen, ei tekstityksiä) ja toinen leffateatterissa (englanti, ei tekstityksiä). Menin siis ensin yliopistolle, kun se on lähempänä ja kello läheni kuutta. Salista löysin kuitenkin vaan poliiseja ja lapun, jossa luki "blaa blaa blaa Zero Tolerance (leffan nimi) blaa blaa blaa 6 decembrie blaa blaa blaa Patria (leffateatterin nimi). Lähdin siis sinne. Vastaan tuli ruotsalainen vapaaehtoinen, jonka projektiin nämä leffat kuuluvat. Hänkään ei tiennyt muutoksesta. Menimme teatteriin. Siellä oli se leffa, mikä siellä pitikin mennä englanniksi ja ranskalaisin tekstityksin. Jee!! Oltiin siis melkein 10min myöhässä. Ehdittiin katsoa leffaa noin 10 min, kun se alkoi pätkiä. Ja pätki, niin että lopetettiin sitten kokonaan. Oikein hyvät leffakokemukset siis. Tänään menis venäläinen, siihen en ajatellut mennä. Huomenna ja torstaina uudella innolla koittamaan.

Kotimatkalla ehdin juuri täpärästi kotitrollikkaan. Viimeistä edellisellä pysäkillä tuli vanha täti kyytiin, jolle annoin paikan. Just kun nousin ylös, niin trollikka putos ketjuiltaan ja horjahdin penkkiä vasten ja reiteen tuli kiva mustelma. Hetken odottelin ja sit hyppäsin ulos. Trollikka tietenkin lähti taas etenemään heti, kun hyppäsin ulos. Oon suunnitellu tulostavani valokuvia ja siinä lähellä oli yksi paikka, jossa voi tehdä, menin sinne. Mulla oli 35 kuvaa siitä meidän lehtiprojektista ja yhden pojan synttäreistä. Maksoin ja jäin odottamaan. Katselin ympärille ja hokasin, että siinä mainoksessa lukee, että 5min / kuva. Hih. Eli hetken menee sitten mun 35 kuvaan. Työntekijät puhu tietenkin vaan venäjää. Sain kai sovituksi, että haen ne tänään. Katsotaan, miten käy.

Illalla päivitin virushohjelmia ja sen sellaista kahdeksasta puoli kahteen.

Niksipirkan sukkahousuniksi, ilmeisesti Oriflamin kuvastosta. Eilen askarreltiin siis töissä vanhoista kulahtaneista koristepalloista hienoja vetämällä niiden päälle pitsisukkahousuja ja sitten laittamalla jotain koristekukkia ja -nauhaa, joihinkin myös glitteriä. Jee, jee.

Hyvin menee kuitenkin...

Todella epäilyttävältä näyttävä ja haiseva uunimme toimii. Pizzan valmistui vei pitkään, ja melkein haistoi lopuksi pikkuisen myös ruuan hajua. Olin niin haltioissani tuotoksestani, etten ehtinyt ottaa kuvaa ja sitäpaitsi poltin kitalaen. Teen kohtapian lisää ja sitten kuvitan tarinan. Join myös maitoa, koska pizzan kanssa kuuluu. Ei ollut kovin hyvää maitoa.

Viimeviikon romahdus on ilmeisesti puhututtanut töissä ja kaikki ovat hirmumukavia ja ihania. Tämä 12-vuotias mm. maanantaina koulusta palatessa kysyi, mitä tein viikonloppuna. Muutenkin vähän juteltiin. Myös työntekijät on olleet ystävällisiä, eikä vain minulle, vaan myös lapsille. Tai siis ystävällisempiä. Muutama lapsi on opetellut sanomaan "I love you". Monet myös ihmettelee, miksi lähden jo helmikuussa. Vielä kuitenkin puolet jäljellä, eikä ne yleensä ajattele huomista pidemmälle. Aika kiva. Katsotaan miten jatkuu.

Hassua tämä kulttuurien erilaisuus. Englantia osaava työntekijä, joka lopetti viimeviikolla tuli viimeistä edellisenä päivänä samaan aikaan mun kanssa töihin. Sen poikaystävä saattoi sitä. Kysyin, asuvatko he yhdessä ja hän vastasi, etteivät he ole naimisissa. Tänään puhuin yhden toisen työntekijän kanssa ja sanoin, että Eero tulee jouluksi ja uudeksi vuodeksi ja että ollaan tutustutta keväällä jne. Hän kysyi koska menemme naimisiin. Sanoin, että Suomessa on erilaista ja hän että "vapaampaa". Niin. Vapaampaa. Valita meneekö naimisiin vai asustaako avoliitossa. Hih.

Sainpa aasinsillan päätävaivaavaan aiheeseeni, josta Eero juurikin blogissaa kirjoitti, vaikka täytyy myöntää, että osa tekstistä on minulta. Hyvä me! Mihinkään oikeustuomioistuimen kuormittamiseen puuttumatta, mun mielestä avoliittolaki on surullinen. Mun mielestä se kertoo ennen kaikkea sokeasta rakkaudesta ja kapea katseisesta katkeruudesta. Yhdessäollessa ei ajatella, että koskaan mahdollisesti voitaisiin erota ja kaikki on yhteistä ja ihanaa. Sitten kun tulee vastaa ero niin nähdään vaan se, mitä on antanut ja mitä ansaitsee. Eikö sen kaiken ole kuitenkin aikanaan antanut rakkaudesta pyyteettömästi. Ja kun se rakkaus loppuu, niin todennäköisesti loppuu myös pyyteetön antaminen - tai siis niin ainakin niissä tapauksissa, kun tätä lakia tarvitsee soveltaa näin on käynyt. Joka tapauksessa ihmisten pitäis avoliitossa ollessaan muistaa, että ero on mahdollinen ja jos ei sitä halua ajatella, niin jokainen meistä voi kupsahtaa päivänä minä hyvänsä ja sitäkin varten omistusten jako, keskinäiset testamentit yms. on hyvä juttu.

Niin.

Ja täällä muuten sataa lunta. Sellaista rapisevaa, vähän niinkuin rakeita, ihan pikkuruisia. Yksi kolari ainakin oli kaupungissa tänään. En usko, että näillä on talvirenkaita. Jn kaveri kuitenkin sanoi, että äsken oli microt ajaneet noin 10km/h. Mieluummin niin. Myös jouluvaloja on ripustettu todella paljon. Odotan kovasti niiden syttymistä. Tulee mieleen Minsk. Ihkut rakkaat Minsk-ystävät hyvät tulkaa tänne uudeksi vuodeksi! Saa muutkin tulla. Mintulle sopivat kalsarit löytyi kirppikseltä, ei ollut käteistä, muuten olisin ostanut.

Hyvä päivä on ollut. Töissä oli kivaa. Lumi näyttää mukavalta. Töistä tullessa J oli tehnyt soppaa, jota vedin, ja sain mennä kauppaan kylläisenä. Tein pitsaa. Jompikumpi pojista oli käynyt ostamassa vettä, keittiö ja eteinen oli siivottu ja itse siivosin kylppärin (vessa odottaa vielä Ttä). Mutta huomenna pitää varmaan lähteä töihin ekstra aikaisin ja on varmaan ekstra kylmää...

11. sukkapari valmis. Vielä uupuu kolmet sukat, kolmet tumput ja yksi tumppu-sukka pari.