Ystävänpäivänä

Huh, onpa ollut kuhinaa. Mitä on mahtanu tapahtua? Ainakin olen löytänyt kaikkea siistiä ja ihanaa yhdeltä sika halvalta katukirpparilta. Jee! Aika sekavainen olo lähdön suhteen. Moni asia alkaa tuntua siltä, että oispa kiva jäädä. Tänään esim. lapsia koulusta hakiessani molemmissa kouluissa opettajat ekaa kertaa alkoi jutella. Toinen oli musiikin opettaja, joka opettaa lapsille pianonsoittoa. Ja oli tosi ihana. Pianon soittamisen harjoitteluhan on ollut to do- listalla jo useamman vuotta. Ois voinu sen kanssa harjotella... no next time.

Sit meillä oli vieraita, jotka oli käyneet täällä Kishinevissä olevassa vanhassa huvipuistossa, jossa oli mm. pelikoneita, jotka toimii vanhoilla kopeekoilla. En ollu koskaan kuullukaan. Plääh. On myös kaunista. Mitä vielä. Lauantain lasten toimintapäivä oli succee. Joskin meidän lapset saapui myöhässä ja tämä yksi niuho työntekijä oli ihan paniikissa. Laittoi lapset istumaan penkeille jne. Kun sitten yllytin niitä osallistumaan aktiviteetteihin, niin siltä meinasi pelihousut revetä. Kuinka voi niin hermoheikko kontrollifriikki ihminen olla tommosessa duunissa? Loppupuolella, kun oli välillä esiintymisiä ja välillä vapaata tanssia, niin meinas kanssa mennä naikkonen ihan sekaisin. Saatiin kuitenkin yllytettyä kaikki lapset tanssimaan ja mä vedin kunnon settiä pyörätuolikaverin kanssa. Kyllä se oli lopulta tapahtumaa kehunut sitten kuitenkin.

Viime perjantaina oli myös kokous, jossa kerrottiin kaikkien lasten taustoista, kehityksestä ja tilanteesta sellaiselle kaupungintyöntekijätädille. Hienoa oli olla mukana. Olis vaan voinu olla vähän aikasemmin... vaikka ei ehkä ois samalla tavalla ymmärtänyt.

Hienojakin uutisia on! Sille yksijalkaiselle ja -kätiselle tytölle tehdään proteesit. Joku kuulemma urheilijaproteeseista tunnettu italialaisfirma on luvannut tehdä ne ilmaiseksi ja tarjota huoneen sairaalassa. Vielä pitää kuitenkin löytyä varat passiin, matkaan ja ruokiin. Vähän mietin, että jos ystävät ja tuttavat vois esimerkiksi valmistujaismuistamisen sijaan lahjottaa matkarahat tytölle... Että pistäkää korvan taakse. Mietin vaan, että tarvitaanko sellaiseen jotain keräyslupaa vai meneekö se naapuriavuksi...

Viimeiset päiväni koitan nauttia paikallisesta sapuskasta, lapsista ja on sitä luvassa muutama suomen tuntikin. Katsotaan nyt, kuinka hommat etenee.

Eilen vein kengät (yhden parin, plus yhden kengän) korjaukseen. Olin aika varma, että sanoivat että pitäisi mennä hakemaan tänään ennen kahta. Kiiruhdin töistä kotiin ja missasin Kiss-Innin ( http://m.protv.md/stiri/social/saruturi-pasionale-langa-monumentul-lui-stefan-cel-mare.html) ja olin kymmentävaille kaksi suljetun korjauskopin tietämillä. Hengasin huudeilla ehkä vartin ja sitten menin vielä parin tunnin päästä uudestaan. Kiinni yhä. Toivottavasti aukeaisi kuitenkin lähipäivinä, niin ei tarttisi lenkkareissa joka paikkaan toheltaa.

Ei muuta kun rattoisaa ystävänpäivän jatkoa.