lauantai 5. helmikuuta 2011

Maistuis varmaan sullekin!

Tämä viikko on mennyt kulinaristisissa merkeissä. Äidin ja Tuijan kanssa tutustuttiin moldovalaisiin herkkuihin. Tuli syötyä aika paljon mamaligaa ja placintoja. Kaikenlaisia herkkukarkkeja lähti Suomeenkin sen verran, että toisen naisen laukku ylitti jo painorajat (ei se tainnut ihan pelkästään karkeista johtua). Käytiin myös "Fabricat in Moldova" eli "valmistettu Moldovassa" messuilla. Jotain jäi mukaan sieltäkin.

Selvisin töihin torstaina ja lapset olivat yhä kaikki kipeinä. Piirreltiin ja hengailtiin ja oli kiva päivä. Perjantaina sitten me kolme kassialmaa lähdimme kohti lastenkotia. Lasten menussa olisi kalakeittoa, muussia, lihapullia, ruisleipää, karjalanpiirakoita ja mustaherukka mehua. Ja kyllä maistui! Myös johtaja kehui vuolaasti. Kokki oli tosi mukava ja rouvien ikää kummasteltiin joukolla.

Tulikin muutama selkeä esimerkki taas siitä, missä maidemme elintasoero ihan käytännössä näkyy. Ensinnäkin juuri tuossa "säilymisessä". Kokki sanoi, että moldovalaiset naiset pakkaavat leviämään synnytyksen jälkeen. Ei uskoisi, että nämä naiset ovat synnyttäneet kaksi lasta. Vaikka ei hän itsekään iso ole ja lapsia on ainakin yksi. Myös hoitajat ihmettelivät, voiko nämä nuorekkaat vieraat olla niinkin vanhoja. Lenkkeily, liikunta, terveellinen ruokavalio jne. Ei täällä sellaiseen ole varaa ja aikaa.

Toinen on sitten kuitenkin se, että mehän taas heihin verrattuna näytimme aivan mettänpörhöiltä. Ilman rakennekynsiä, piikkikorkoja, meikkejä ja turkiksia. Johtuuko se siitä, että meidän ei enää tarvitse näyttää, että toimeentullaan. Vai siitä, että meillä on varaa hyviin ja mukaviin vaatteisiin? Onhan moni pintakiiltävä sekunda lopulta edullisempaa, kuin maanläheisempi laatutavara.

Kolmas tilanne oli, kun olimme lähdössä lastenkodista. Lapset ainakin ja taisi keittäjä ja johtajakin toivottaa naiset uudelleen tervetulleiksi. Rouvat kiittivät tietenkin ja esittivät vastakutsun... niin. Hmm. Montako (kymmentä) vuotta heidän pitäisi säästää, että voisivat reissun toteuttaa. Ja minkälainen elämys painekeittokattilat ja yleiskoneet olisivat meidän keittäjälle, joka kotoaan on tuonut ruosteisen purkinavaajan, kun sitä ei työpaikka tarjoa...

Tällainen Moldovan reissu ei keittäjän tuloillakaan ole monen kuun säästötoimia vaativa proseduuri ja paikan päällä voi elää herroiksi, ostaa torilta vaikka ihan kannatusmielessä ja jättää lähemmäs päivän palkkaa vastaavan tipin siivoojalle. Silti viimeisenä päivänä voi ihmetellä, että ei tullutkaan vaihdetuksi kaikkia mukaan otettuja euroja, jotka koti-Suomessa olisivat helposti kuluneet neljän päivän ruokaostoksiin.

ps. Ystävällinen henkilökunta, herkullinen ruoka ja ihmetys siitä, miten kaunista mahtaisikaan olla kesällä sai rouvat jo suunnittelemaan kesäreissua Moldovaan :)

3 kommenttia:

  1. Sunnuntai-huomenta, kotiSuomesta.
    Tosiaan reisu tehty ja IHMETYSTÄ kerrakseen riittänyt.
    Kokemus oli,ainakin minulle,positiivinen.
    Kuinka olinkaan kuvitellut lastenkotia murjuksi, koko kaupunkia likaiseksi yms.yms.
    Tästä voi oppia sen että itse pitää nähdä ennenkuin sisäistää.
    Olihan Marjukka puhunut siitä pintakiillosta ja siitä että kaikkea on pilvin pimein, mutta.... vasta kun sen itse näki, jollain lailla tajusi, muttei ymmärtämisestä voi puhua.
    Marjukka sanoi, kun Tuija kysyi , minkälainen se lasten koti on, että onhan siellä katto ja seinät, niin kauhun täyttämin ajatuksin lähestyin sitä paikka perjantaina.... mutta se oli ulkonaisesti siistin näköinen talo, siistiä, puhdasta muutenkin, lapset ilosilmäisiä.
    Mutta nykyaikaiseen suomalaiseen asumistasoon ja vaatimuksiin tottuneena se tietysti mykisti.
    Vessa, keittiö ,ikkunanpielet, raput, siivousvälineet, siivoustavat, yms.yms.kyllähän niitä silmät ympyrkäisinä katottiin.
    Mutta ystävällisyys peittosi ne puutteet mennen tullen.
    Ja Marjukan omasta asumuisestakin jäi minulle positiivinen kuva siinä mielessä, kun sitä ulkoa päin lähestyi, ajatteli mitä siellä tulee vastaan, mutta sisällä oli juuri niin viihtyisää, kun ajattelee, että siellä asuu neljä erimaalaista, eri tavat omaavaa nuorta.
    Sieltäkin jäi mieleen ne ikkunanpielet ,laastia pudottavat ja repsottavat ovenpielet, rikkinäinen uuni,jne...mutta keittiössä marjapussia opetellessa oli oikein lämmin kotoisa tunnelma.

    Muihin yksityiskohtiin en nyt mene, onhan ne luettavissa Marjukan aiemmista kirjoituksista.
    Hieno avartava kokemus.
    Kiitos Marjukalle kun jaksoi meitä kahta omituista höpöttäjää.
    t: äiti

    VastaaPoista
  2. Sunnuntai päivä on kulunut ihmetellessä tätä maailman menoa.Päällimäisenä ajatuksissa ovat kuitenkin olleet lastenkoti ja koko reisu.Paljon tuli nähtyä ja koettua ja sitä on toisille vaikea kertoa.Äsken lähti yli 200 kuvaa ifolorille jospa niiden avulla olisi helpompi kertoa kaikesta.Ainolle niistä menee tietysti puolet.Paikallinen ruoka oli hyvää ja olutkin "juotavaa".ruuan halpa hinta yllätti ja kaikki muukin halpa,eurothan riittivät vaikka mihin.Mutta kyllä "me"kulkijat olimme siellä näky,kerrankin voi sanoa että saatiin katseita.Sitä ei tultu tietämään oliko sitten hyvässä vai pahassa.Lastenkodin lapset olivat syliä kaipaavia hymysuita.Hyvin "meidän "tekemä ruoka kelpasi,vaikka alkukankeuttakin tuntui olevan ilmassa ainakin omalta osaltani.Kaikenkaikkiaan oli lämmin tunnelma ja ihmiset olivat ystävällisiä.Paljon tuli nähtyä ja koettu.Mutta silti jää miettimään millä ne kaikki siellä oikein pärjäävät ja saavat vatsansa täyteen.Marjukalle tsemppiä loppu päiviin ja suuri KIITOS!T:Tuija

    VastaaPoista
  3. RAKKAUDELLISET TERVEISET SIRKULTA!!!

    VastaaPoista

On kiva seurata, kuka lukee ja mitä meinaa. Kommentoi!