Töksöti töks

Töistä tullessa mietin, miten paljon on kaikkea kirjoitettavaa ja että tänään varmasti kirjoitan blogiin. Nyt lyö pää tyhjää.

Ensinnäkin olen katsonut paljon Suomen uutisia. Nyt ottaa eniten päähän avoparilaki. Ensin hullua parnausta homoavioliitoista ja sitten oikeuksia vai velvollisuuksia ihmisille, jotka eivät ole mitään koskaan halunneet luvata. Menee aikalailla yli hilseen. Toivottavasti keväällä saadaan kasaan parempi porukka.

Myös silmänympärysvoiteelle olen uhrannut aikaa ja ajatuksia.

Joka tapauksessa kovasti on mieli Suomessa ja paluussa. Pitänee tunnustaa, että nyt kun meillä on mahdollisuus kaikilla käyttää nettiä samaan aikaan, eikä kukaan tule kinumaan johtoa keske skypetyksen, ovat keskustelut joskus venähtäneet ja vaeltaneet aika pitkälle kevääseen. Hassua ja erikoista.

Tänään kävin juttelemassa pomon kanssa. Olin sitä suunnitellut pitkään ja nyt samalla, kun allekirjoitutin marraskuun työtunnit kyselin vähän niitä näitä. Ensinnäkin selvisi joulun aikataulu. Sitten selvisi, että Eero saa tulla mukanani töihin, jos vaan haluaa. Selvisi, että voisimme lauantaisin mennä touhuamaan lasten kanssa ja pitää viikolla päivän vapaata.

Selvisi, että "kädet ylhäällä" tulisi olla vain rangaistus ihan oikeista asioista ja kestää aivan maksimissaan 5 minuuttia. Sen jälkeen se pomon mukaan on väärin, eikä enää aja tarkoitustaan. Ei ole tainnut ihan opit mennä perille työntekijöille asti. Myöskään ei ole oikein aina hoputtaa lapsia, vaan heidän pitäisi saada rauhassa harjoitella esimerkiksi vaatteiden vaihtoa. 

Hän oli kiitollinen havainnoistani ja lupasi ottaa puheeksi työntekijöiden kanssa. Ensimmäisenä hän oli kyselemässä nimiä. Sanoin, etten ole kiinnittänyt siihen huomiota. En oikeastikaan ole niin tarkkaan, että viitsisin mennä sanomaan, eikä se muutenkaan ole tarkoituksen mukaista. Opin siis, että pomo ainakin teoriassa ymmärtää ja on kanssani monesta asiasta samaa mieltä. Hieman pelkään hänen tapaansa ilmoittaa asioista työntekijöille ja sen vaikutuksia suhtautumisessa minuun... Opin myös, että toinen toimistotyöntekijöistä on lähtenyt ja yksi sossuista tekee sen hommia.

Keskiviikkona oli myös yhden kivan työntekijän viimeinen työpäivä. Työ on hänen mielestään liian raskasta, hän jää kotiin ja alkaa ehkä kielenkääntäjäksi (romania-venäjä).

Hah. Saimme myös uunin viimeviikolla. Se on ehkä syksyn isoin vitsi. Tarkempaa kuvausta voin luvata, jos joskus viitsin sitä yrittää käyttää. J kerran kokeili ja sen haistoi pari päivää.

Sukkia on yhdeksän paria valmiina ja seuraava yli puolenvälin. Enää kuudet sukat ja kahdet lapaset. Isot tytöt halusivatkin lapaset. En viitsinyt kieltää, mutta toivon, ettei muut nyt kuule siitä. Kyllä ne iloisia ovat, kun saavat jotain omaa kuitenkin.

Rupeaman puoliväli alkaa olla tosi lähellä.

Lista siitä, mitä haluan tehdä, kun palaan Suomeen

- Leipoa sämpylöitä

- Käydä Jyväskylässä

- käydä Timessä, Katriinassa ja Ilokivessä

- Tehdä uuniruokia

- Katsoa telkkaria

- Tanssia vapautuneesti

- Lukea sanomalehtiä

- Käydä lenkillä ilman henkkareita

- Juoda kraanavettä

- Asua kämpässä, jossa kukaan ei polta mitään

- Käydä uimassa

- Nukkua pehmeässä sängyssä

- Hankkia pimentävät verhot

- Käyttää vedenkeitintä

- Keittää kahvia

- Pitää kaikkia niitä vaatteita, jotka ei ole mukana

- Hiihtää

- Soitella ihmisille spontaanisti*

- Käyttää verkkareita. Myös ihmisten ilmoilla.

- Saunoa hartaasti**

- Mennä metsään

- Leikkiä lasten kanssa, jotka puhuvat samaa kieltä

- Käydä suomalaisessa kirjastossa

- Pelata bandua. Ja aliasta. Ja eläinääntelypeliä.

- Olla hyvässä seurassa

- Olla oma pönttö itseni

- Hankkia töitä

- Olla töissä, jossa kaikki ei huuda kaikille

- Ennakoida ja suunnitella jotain asioita

- Ikävöidä Moldovan torien kasvisvalikoimia ja niiden edullisuutta ja maukkautta

- Juoda maitoa
- Silittää puhtaat lakanat rapsakoiksi

*tätä on ollut ihan sika ikävä. Monesti kun kävelee jossain tai jotain tapahtuu, haluaisi soittaa jollekin. Vaikka Suomessakaan ei oikein koskaan soita kenellekään. Keväällä soitan. Aika moni on ollut mielessä. Paljon ihmisiä, joista ei ole kuullut aikoihin. Etenkin entiset kämppikset Liisa, Raija, Ella ja Assi. Eero. Sitten tietenkin Suvi ja Ullis. Mikko. Salla, Minttu, Marja ja Venla. Marika ja Johanna. Serkut. Veljet. Vanhemmat. Monica, Anniina ja Juho. Tiina, Maria ja Ellu. Joskus jopa Simomatti. Johanna. Ahti.

** Voisin ehkä tehdä sellaisen henkilökohtaisen saunamaratonin. Montako saunaa siihen tarvitaan? Voin saunoa kotisaunassa, linja-auton saunassa, Arton ja Suvin saunassa, Lutakon siunatussa tilassa, Ulliksen ja Markon saunassa, Tampereen saunassa, Tiinan talon saunassa, jossain ulkosaunassa, serkkujen saunoissa. Uimahallien saunoissa, en sauno. En ehkä punttisalienkaan.