Vuoristorata

Nyt on kyllä tapahtunut ihan niin maan hirveästi kaikkea, että varmasti jää moni asia mainitsematta.

1. Viime viikonloppuna oli Midterm evaluation. Ylitettiin Transnistrian raja, vaikka paikka itsessään oli Moldovan puolta, mutta oudosti joen mutkassa. Malavata Noua. Monenlaista puhuttiin ja paljon asioita myös selvisi. Esimerksiksi selityksen sain siihen, miksi ihmiset ei suunnittele tai säästä, vaan tekee enemmänkin nopeita ja kestämättömiä ratkaisuja. Syynä siis historia, jossa joku muu on aina hallinnut, ja jolla raha on siltä raha viedään.  Kaikki raha on siis aina laitettu johonkin taloon tai autoon tms. mitä ei niin helposti saa vietyä. Muutenkin oli kiva jutella ja oli mun mielestä hyvää kommunikaatiota toimiston kanssa. Paikka oli myös idyllinen ja käytiin paikallisissa. Ei ollut muita asiakkaita. Ymmärsin, että olen aika hyvin sopeutunut ja oikeastaan tykkään olla täällä ja olla avuksi. Ymmärsin myös, miten älyttömästi toi yks kämppis ärsyttää mua. Tai siis hänen käytös kämppiksenä.

2.Nyt keskiviikkona tapasin ihan hirveesti kaikkia hienoja ihmisiä. Ensin tapasin uutta mentoriani, joka oli tosi mukava. Opiskelee kansainvälisiä suhteita yliopistolla ja puhuu tosi hyvää englantia. Tuli vasta nyt hyvässä tilanteessa oikeesti tajuttua, mitä on kaivannut, kun onhan se ensimmäinenkin mentor vastannut kysymyksiin jne. Mutta nyt siis ei tarvinnut varsinaisesti kysyä mitään, kun asioita tuli esille ihan sattumalta. Puhuttiin paljon yliopistojärjestelmästä ja myös siitä, miksi täällä juhlitaan uuttavuotta eikä joulua. Sitten oli Suomen historian esittelyn avaus. Tapasin suurlähettilään hänen jonkun assistenttinsa, pari asvaltti miestä, yhden EUn rajavalvonnan kehittämismiehen, Ruotsin suurlähetystön tyypin ja sen suomenruotsalaisen miehen, IOMin eli kansainvälisen maahan/maastamuutto organisaation tyyppejä ja itse yliopiston vieraittein kielten laitoksen tyyppejä. Torstaina olin jo IOMin järjestämässä nuorten lyhytvideo kilpailussa katsomassa ja tänään yliopistolla sopimassa pitämäni suomen kurssin aikataulusta. Samaan syssyyn näin myös kansaivälistä ryhmää, joka oli arvioimassa vapaaehtoistyöprojekteja. Sanoivat, että meidän projektissa tuntuu olevan vähiten mahdollisuuksia vapaaehtoisille, mutta toisaalta suurin tarve. Pitää koittaa kehittää.

3. Töissä on ollut yhtä vuoristorataa. Varsinkin yksi työntekijä ottaa sikana päähän. Mutta toisaalta kuulin just tänään, että kun siellä paperilla tolla lapsimäärällä pitäs olla 21 työntekijää, niin niitä on vaan 12. Ja en oo ihan varma, että sanoko se, että niitte kk palkka vastaa 17 vai 70 euroa. Ei kovin motivoivaa.

Torstaina pääsin taas lyhyesti ja sekavasti nukutun yön jälkeen aamu seitsemäksi töihin, niin sanoo työntekijä, ettei lapset mene kouluun, kun on joku juhla. Lähdettiin sitten noin kymmeneltä kahdella pikkubussilla maalle, kylään, josta kolme keskuksen lapsista on. Ilmotin siinä kohdassa toiselle vapaaehtoiselle, ettei hänen ehkä kannata tulla / mennä yhdeltä töihin, kun ollaan täällä. Vaikka silloin vielä yksi työntekijöistä sanoi, että ollaan ehkä yhdeltä takaisin. Mutta kun matka suuntaansa kestää sen tunnin (vaikka ajettiin Moldovan parhaalla tiellä), niin jotenkin epäilin. Oltiin takaisin neljältä. Siellä kylässä mentiin koululle ja niiden oppilaat ja meidän lapset esitti juttuja. Niiden kansanlauluja ja -tansseja säestettiin hanurilla. Meillä oli stereot. Lapset on pitkään harjoitellut parin työntekijän kanssa runoja ja kokonaista esitystä, miten ne runot ja muutama laulu sopii yhteen. Paikan päällä rouva isorouva sitten päätti ottaa ohjat käsiinsä ja se oli kyllä sellasta yhden naisen showta että oksat pois. Otti niin paljon päähän, ettei kovin usein ole ottanut. Päätin ottaa sen oppimiskokemuksena! En ikinä halua olla sellainen johtaja tai opettaja, ohjaaja, mitä näitä nyt on!! Ja mietin, että mun mielestä nyt jo ollaan kesän kursseilla aika kivasti oltu taka-alalla kun lapset on ihan itse saaneet esittää  juttujaan.

Tänään sitten yks työntekijä soitti ja pyysi menemään tuntia aikaisemmin töihin, hakemaan lapset koulusta. (ENSIMMÄINEN KOKONAINEN PUHELINKESKUSTELU ROMANIAKSI) Tein sen, vaikka en ihan tajunnut, että miksi ne pitää hakea aikaisemmin koulusta. Mutta osasin onneksi sanoa, että meen suoraan sinne kouluun, kun siten se on nopeampaa. JEE!! Kauhean taitava oon tässä kielessä :) Siellä oli sitten jotain hollantilaisia vetämässä jotain showta. Joille se johtaja sitten veti taas jotain showta. Se nainen ei kyllä osaa antaa muiden tehdä tavallaan. Taitaa olla moldovalaisten sukuvika.

Tänään tuli myös aika jännä paketti Suomesta. Kiitti, kiitti :) Tulli oli sen avannut tällä kertaa.

Tähän mennessä kylmin päivä -8 ja kylmä tuuli.

Huomenna on joulu.