Hyvin menee kuitenkin...

Todella epäilyttävältä näyttävä ja haiseva uunimme toimii. Pizzan valmistui vei pitkään, ja melkein haistoi lopuksi pikkuisen myös ruuan hajua. Olin niin haltioissani tuotoksestani, etten ehtinyt ottaa kuvaa ja sitäpaitsi poltin kitalaen. Teen kohtapian lisää ja sitten kuvitan tarinan. Join myös maitoa, koska pizzan kanssa kuuluu. Ei ollut kovin hyvää maitoa.

Viimeviikon romahdus on ilmeisesti puhututtanut töissä ja kaikki ovat hirmumukavia ja ihania. Tämä 12-vuotias mm. maanantaina koulusta palatessa kysyi, mitä tein viikonloppuna. Muutenkin vähän juteltiin. Myös työntekijät on olleet ystävällisiä, eikä vain minulle, vaan myös lapsille. Tai siis ystävällisempiä. Muutama lapsi on opetellut sanomaan "I love you". Monet myös ihmettelee, miksi lähden jo helmikuussa. Vielä kuitenkin puolet jäljellä, eikä ne yleensä ajattele huomista pidemmälle. Aika kiva. Katsotaan miten jatkuu.

Hassua tämä kulttuurien erilaisuus. Englantia osaava työntekijä, joka lopetti viimeviikolla tuli viimeistä edellisenä päivänä samaan aikaan mun kanssa töihin. Sen poikaystävä saattoi sitä. Kysyin, asuvatko he yhdessä ja hän vastasi, etteivät he ole naimisissa. Tänään puhuin yhden toisen työntekijän kanssa ja sanoin, että Eero tulee jouluksi ja uudeksi vuodeksi ja että ollaan tutustutta keväällä jne. Hän kysyi koska menemme naimisiin. Sanoin, että Suomessa on erilaista ja hän että "vapaampaa". Niin. Vapaampaa. Valita meneekö naimisiin vai asustaako avoliitossa. Hih.

Sainpa aasinsillan päätävaivaavaan aiheeseeni, josta Eero juurikin blogissaa kirjoitti, vaikka täytyy myöntää, että osa tekstistä on minulta. Hyvä me! Mihinkään oikeustuomioistuimen kuormittamiseen puuttumatta, mun mielestä avoliittolaki on surullinen. Mun mielestä se kertoo ennen kaikkea sokeasta rakkaudesta ja kapea katseisesta katkeruudesta. Yhdessäollessa ei ajatella, että koskaan mahdollisesti voitaisiin erota ja kaikki on yhteistä ja ihanaa. Sitten kun tulee vastaa ero niin nähdään vaan se, mitä on antanut ja mitä ansaitsee. Eikö sen kaiken ole kuitenkin aikanaan antanut rakkaudesta pyyteettömästi. Ja kun se rakkaus loppuu, niin todennäköisesti loppuu myös pyyteetön antaminen - tai siis niin ainakin niissä tapauksissa, kun tätä lakia tarvitsee soveltaa näin on käynyt. Joka tapauksessa ihmisten pitäis avoliitossa ollessaan muistaa, että ero on mahdollinen ja jos ei sitä halua ajatella, niin jokainen meistä voi kupsahtaa päivänä minä hyvänsä ja sitäkin varten omistusten jako, keskinäiset testamentit yms. on hyvä juttu.

Niin.

Ja täällä muuten sataa lunta. Sellaista rapisevaa, vähän niinkuin rakeita, ihan pikkuruisia. Yksi kolari ainakin oli kaupungissa tänään. En usko, että näillä on talvirenkaita. Jn kaveri kuitenkin sanoi, että äsken oli microt ajaneet noin 10km/h. Mieluummin niin. Myös jouluvaloja on ripustettu todella paljon. Odotan kovasti niiden syttymistä. Tulee mieleen Minsk. Ihkut rakkaat Minsk-ystävät hyvät tulkaa tänne uudeksi vuodeksi! Saa muutkin tulla. Mintulle sopivat kalsarit löytyi kirppikseltä, ei ollut käteistä, muuten olisin ostanut.

Hyvä päivä on ollut. Töissä oli kivaa. Lumi näyttää mukavalta. Töistä tullessa J oli tehnyt soppaa, jota vedin, ja sain mennä kauppaan kylläisenä. Tein pitsaa. Jompikumpi pojista oli käynyt ostamassa vettä, keittiö ja eteinen oli siivottu ja itse siivosin kylppärin (vessa odottaa vielä Ttä). Mutta huomenna pitää varmaan lähteä töihin ekstra aikaisin ja on varmaan ekstra kylmää...

11. sukkapari valmis. Vielä uupuu kolmet sukat, kolmet tumput ja yksi tumppu-sukka pari.