Joulunaikaa

Nyt on kai aika päivittää blogia.

Joulu tuli ja joulu meni. Eipäs kun ei mennytkään. Tänään on näillä täällä joulu. Kivat työntekijät oli tänään töissä ja oltiin siellä kaikki vapaaehtoiset yhdessä. Tehtiin taikataikinasta juttuja ja aloitettiin lumiukkoja. Eli kieputettiin lankaa pahvirenkaiden ympärille, että saadaan niistä tupsupallot. Koitetaan jotenkin sitten yhdistää aina kolme palloa yhteen ja tädää, siinä lumiukko. S oli saanut paljon lankoja joltain tuttavaltaan Saksasta ja koitetaan nyt sitten kuluttaa niitä. Katsotaan, kuinka huomenna käy, kun on taas se yksi vähän siivousintoisempi kaveri tulossa töihin. Toivottavasti ei ehdi hävittää kaikkea, ennen kuin itse menen töihin.

Lasten joulu oli kai kiva. Varsinaisessa juhlassa (29.12) lapset saivat aika rauhassa esittää esityksensä, vaikka kyllä se johtaja taisi niitä silti olla siellä kokoajan koskemassa. Salissa oli hirmu kuuma ja ihan liikaa ihmisiä. Eero tarmokkaasti kuvasi ja filmasi esitystä. Esityksen aikana tuli joulupukki, joka sitten esityksen jälkeen jakoi lahjoja. Sitten lauloi joku nuoriso porukka kitarasäestyksellä ja me vapaaehtoisetkin vetäisimme "Oi kuusipuun" neljällä kielellä. Sitten vielä joku nainen jostain tuli jakamaan jotain lapsille. Johtaja veti showta joulupukin ja lauluesitysten aikana. Kaikkiaan meni monta tuntia.

Melkein kaikille lapsille oli tulossa joku omainen katsomaan esitystä. Yksi tyttö ei ollut nähnyt omaa siskoaan, ennen kun oli tarkoitus aloittaa. Iso tyttö, jonka surkea ja itkuinen ilme oli sydäntäsärkevä. Yksi mukava työntekijä lohdutti ja rohkaisi. Ihan viimetipassa joku kävi huikkaamassa, että hänen siskonsa ja tämän tytär saapuivat. Huoh.

Kaiken hulinan jälkeen ei juurikaan jäänyt aikaa yhteiselle ololle. Sama tyttö itki, kun vieraiden piti lähteä juuri, kun olivat päässeet jutun alkuun. Todella riipaisevaa. Yksi lapsista lähti juhlan jälkeen omaan kotiin ja on ollut siellä koko loppuloman. Kaksi muuta on käyneet omaisillaan joitakin päiviä. Ihan kaikilla ei juhlassa ollut ketään omaista. Eikä ole näkynyt koko lomalla. Jaoin sukat, kun lapset juhlan jälkeen menivät päivälevolle. Hymyjä ja intoa oli ilmassa. On niitä käytössäkin näkynyt. Jokunen haluaa säästää kouluvaatteeksi.

Juhlan jälkeen kaikki lapset, siis meidän lapset ja vierailevat, söivät yhdessä. Aika tavallinen ruoka. Sitten meille vapaaehtoisille tarjottiin sitä lasten ruokaa. Sitten työntekijät alkoivat valmistaa jotain kalaleipiä itselleen ja myöhemmin vetäytyivät toiseen keittiöön. Eero taisi siellä bongata jotain viinipullojakin. Meille ei vihjaistukaan niistä bileistä. Välillä on tosi hämärää, mitä me ollaan? Aika ala-arvoisia kuitenkin vaikka sitten sanotaan, että ollaan niin mahtavia ja tärkeitä. Voisikohan sitä myös joskus näyttää jotenkin?!

Loma on ollut askartelua ja palapelien tekoa. Vierailijoita oli monenlaisia ja näin myös erilaisia pelejä tuotavan, mutta eipä ole näkynyt käytössä. Luulen, että ne työntekijät, jotka eivät jonkun pelin saapuessa ole olleet paikalla, eivät edes tiedä sen olemassa olosta. Kaikki tuntuu olevan hukassa, eikä kukaan tiedä mistään mitään. Aika harvinaisen turhauttavaa. Yks päivä käytiin sentään vähän ulkoilemassa lasten kanssa. Kai ne muinakin päivinä ovat olleet. Ainakin toivon niin.

Turhauttavaa oli myös juhlan järjestely. Ulkovarastosta haimme Eeron ja muutaman lapsen kanssa käskystä mustia tuoleja ja laitoimme niitä yläkerran ruokahuoneeseen joka toimi juhlasalina. Saimme ne järjestettyä, vaikka niitä vieläkin näytti olevan liian vähän. Pomo tuli ja sanoi, että pitää hakea sellaiset toiset, avattavat tuolit, koska ne mustat vie liikaa tilaa. Tehtiin vaihto. Ei ne vieneet yhtään vähämpää tilaa ja niitä tuotiin sisään ihan sama määrä. V*tun pelleilyä. Myöhemmin joku päivä Eeroa pyydettiin korjaamaan jakkara. Vaan eipä ollut mitään millä korjata. Naulatkin oli jostain tinasta eikä meteliäkään olisi saanut pitää. Laitettiin siihen jotain pikaliimaa yhden työntekijän käsilaukusta. Se kai näytti ehjältä pari päivää.

Uuden vuoden aattoiltana oltiin töissä Eeron kanssa. Työntekijä muistutti monta kertaa, että voidaan lähteä. En millään saanut ymmärtämään, että ollaan siellä vapaaehtoisesti, vaikka sen pitäisi jo nimikkeestäkin tulla aika selväksi. Lapset meikkasi mut ja lähdetiin sitten joskus yhdeksän jälkeen. Vaikutti siltä, että lapset on menossa nukkumaan. P*skat. Ne oli valvoneet johonkin kolmeen. Ihan hyvin oltais voitu vielä jäädä. No nähtiimpä kaupungin hillitty vilinä: iloisia ja onnellisilta näyttäviä keski-ikäisiä ja nuoria. Vuoden vaihteeksi tultiin Shampanjalle ja kaviaarille kotiin. Ikkunasta näkyi ilotulitusta.