Kotona

 

Parin päivän ennakko- ja eilisen varsinaisen Eeron lähtö -itkun jälkeen on loogista saada nuha ja jatkaa niiskuttamista. Toisaalta romanian tunnilla yksi tytöistä itkee aina koti-ikävää, joten flunssa enemmänkin yhdistää, kuin erottaa. Myös melkein kaikilla muilla vapaaehtoisilla on jonkinlaista flunssaa. Ennen nuha olikin ainoa syy niiskutella. Isoja tunteita tuo mukanaan tuo poikaystävä. Nytkin on huoli, miten se siellä Bukarestissa pärjää ja entä sitten Belgradissa… Mutta kai se pärjää, iso poika se jo on.

Nyt olen siis vihdoin kotona, siis asunnossa, joka tulee olemaan kotini seuraavat 6kk. Täällä tuntuu olevan aikamoista vilskettä. Mulla on siis kolme kämppistä; kaksi ranskalaista poikaa (Q ja T) ja yksi saksalainen tyttö (J). Romanian tunneilla olen kuitenkin kuullut, että kaikki vapaaehtoiset ovat viettäneet meillä enemmän aikaa, kuin minä ja nytkin J:n huoneessa istuu kolme tyttöä vierivieressä katsomassa leffaa.

Meillä on netti. Siinä on vaan yksi liitäntä, eikä se toimin J:n tietokoneessa. Tällä hetkellä piuha ei ylety mun huoneeseen, joten voin käyttää nettiä Q:n huoneessa tai keittiössä… ja tosiaan meitä on täällä neljä ja vain yksi voi kerrallaan olla netissä.

Tänään käytiin S:n kannsa tutustumassa meidän tulevaan työpaikkaan. Se on aikalailla eripuolella kaupunkia ja matkaan menee noin tunti. Kerran pitää vaihtaa trollikkaa. Marsulla pääsis suoraan ja nopeemmin, mutta ainakin näin aluksi kuljen mieluummin turvallisiksi kokemillani trollikoilla. Mieli saattaa muuttua: meitä on kaksi vapaaehtoista ja toisen pitää olla siellä aamulla 7.30. Se on niin kuin koti, eli kaikki tekee kaikkia (auttaa läksyissä ja nukuttaa, leikkii ja juttelee lasten kanssa ja siivoaa). Meidän toimenkuvaan liittyy aluksi enimmäkseen lasten koulumatkoissa auttamista ja siivousta, kun ei vielä osata tarpeeksi kieltä. Lupasivat, että opitaan.

Huomenna lähdetään tulo-orientaatioon/koulutukseen Lalovaan, se on muutaman tunnin ajomatkan päässä oleva kylä. Ohjelmassa tutustumista, Suomen esittelyä, hunajan maistelua ja vesiputous.

En halua kirjoittaa ihan niin kilometrin mittaisia tekstejä, kuin edellinen, joten lopetan nyt tähän. Koitan tehdä muistiinpanoja ja kertoa sitten aikanaan kaikesta mielenkiintoisesta. Vähän jäsennellympää tekstiä alkumatkastamme löytyy Eeron blogista, osoitteessa eerovainio.blogspot.com

Niin ja kaupunginosan nimi on Ciucana ja osoite bd Mircea Cel Baltrin, jos haluutte kattoa googlemapsista.

Palaillaan.