Orheilul vechi - luostari, vuohia ja rauhaa

Viikko sitten päätettiin J:n kanssa, että sunnuntaina tehdään retki jonnekin. Viikolla päädyttiin Baltiin, joka vaihtui lauantai-iltana lähempänä olevaan Orhein pikkukaupunkiin ja kun katsahdettiin Blue Planetin opasta vähän tarkemmin, päädyttiin menemään vanhaan Orhein, eli Orheilul Vechiin, jota kuvattiin Moldovan kauneimmaksi nähtävyydeksi ja jossa on vanha luostari. Mukaan lähtisivät myös vapaaehtoiset Pia, Peo ja Elise.

Sunnuntaiaamuna olimme J:n kanssa ajoissa sopimassamme paikassa, kun toiset ilmoittivat myöhästyvänsä. Sitten vielä piti etsiä hyväkurssinen paikka rahanvaihdolle. Huomasimme J:n kanssa taas, miten samanlaisia olemme; inhoamme myöhästelyä ja viimetipan järjestelyjä. Jos on päätetty tavata puoli yhdeksältä jossain, niin varaudutaan pahimpaan, lähdetään ajoissa ja rahat on vaihdettu viimeistään edellisenä päivänä.

Olimme suotuisia kanssamatkaajille. Löysimme keskusasemalle ja sieltä minibussin joka lähtisi Orheilul Vechiin 10.20. Meillä oli siis tunti aikaa. Toteutin pitkäaikaisen unelmani ja leikin turistia keskustorilla. Tavalliset paikat jää usein kuvaamatta ja kun niihin tottuu, ei niitä enää edes ajattele kuvata. Nyt on sekin sitten hoidettu. Oltiin takaisin minibussilla hieman ennen kymmentä, saatiin paikat. Loppujen lopuksi kaikki sai paikat, eikä kukaan edes istunut jakkaralla. Muutama lyhyempimatkalainen välillä seisoskeli käytävällä… Matkaa oli siis joku 50 kilometriä ja veikkailimme, kauanko se kestäisi. Tie oli hyvä ja tasaisehko, vain lopussa hieman kiemurainen ja jyrkkä. Oltiin siis perillä puolessatoista tunnissa.

Matkalla katselin ohi vilisevää aurinkoista maalaismaisemaa ja kuuntelin radiosta kaikuvaa paikallista musiikkia, jota harvoin kuulee, kun aina soi tekno tai poppi. Ekaa kertaa täällä ollessa sellanen onnen tunne valtasi mut. Hymyilin tyhmästi ja mietin, että oon aika onnekas. Käännyin sanoakseni J:lle, että oli hyvä idea lähteä maalle Baltin sijaan, mutta hän ehti ensin sanomaan, että hänestä tuntuu jotenkin tosi onnelliselta.

Bussissa tutustuttiin kahteen venäläisamerikkalaiseen reppureissaajaan ja heidän Ukrainassa vapaaehtoistyössä olevaan kaveriin. Heidän venäjänkielensä ansiosta saatiin selko, että bussi takaisin Kishineviin lähtisi neljältä.

Paikka oli hieno (kuvat puhukoon puolestaan), päivä loistavan aurinkoinen sopivalla tuulella. Mutta parasta oli hiljaisuus ja luonnon äänet. Raitisilma. Jukkapojan ”Hän haluu huussin” soi päässä - taidan tosiaan olla sielultani maalaislapsi. Onneksi Suomessa löytyy luontoa kaupungeistakin, mut kyllä ihan maalaiselämäkin olis poikaa. Paitsi että niitä kärpäsiä ei oikein jaksais. Käveltiin luostarilta jokipenkkaa kylään. Vastaan tuli lehmiä, vuohia ja hanhia. Ois kyllä aika paljon hienompaa ja asua maalla täälläkin, mut siellä pitäs vissiin ihan itsenäisesti lähteä alottaa jotain projektia tai vaan kuoria maisseja mummojen kanssa… Talven tujut pakkaset vois tietenkin karistaa maalaisromantiikan jonnekin aika kauas.

Piha.

Jokiranta. Takana ylhäällä luostari.

Vastaan tulleet vuohet.

Mummoja.

Päivän päätteeksi oltiin kaikki tyytyväisiä reissuun. Mentiin ajoissa pysäkille ja siellä se pikkubussi jo odottelikin. Kolme paikkaa jäljellä. Loppujen lopuksi varmaan kymmenen tyyppiä seiso ja ihmeteltiin, meinataanko mennä näin koko matka takasin Kishineviin. Minibussi kuitenkin ajoi vaan luostarille, jossa siirryttiin kaikki isompaan linja-autoon. Me saatiin kaikki istumapaikat, mutta kyllä sielläkin kokoajan joku seisoi… Lähtö oli mielenkiintoinen. Liikkeelle lähtiessämme tajusin, miten vinossa auto oli ja sanoin J:lle, että oli hauska tutustua, jos emme selviä matkasta. J haukkui mua pessimistiseksi. Ensimmäisenä edessä oli ylämäki. Linja-auto pysähtyi. Kuski meni ulos hetkeksi, tuli takaisin, sai auton takaisin käyntiin ja ajoi 10m. Linja-auto sammui taas. Sama toistui vissiin neljästi. J pyörsi puheitaan. Mua nauratti. Päästiin mäki ylös ja sen jälkeen paluumatka sujui hyvin.

Aivan älyttömän väsynyt voi olla tuollaisen päivän jälkeen, vaikka kotona oltiin jo ennen kuutta. Kiva, kun pystyy tekemään päivä reissun noin kauniille alueelle ja ottamaan vähän etäisyyttä kaupungin meluun. Samalla vähän selkeni myös, mistä kaikki torin vihannekset, hedelmät, juustot ja niitä myyvät mummon ovat peräisin.