keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Money, money, money


Ainakin Eero aluksi kirjoitteli hintatason alhaisuudesta ja itsekin taisin ravintoloiden edullisuudesta hihkua, ainakin veljeni feisbuukseinällä. Myös julkisenliikenteen halpuus kiehtoi aluksi. Futismatsiin pääsi kuudella eurolla. Totuus ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen.

Huomasimme pian, että vaatteiden ja muiden hyödykkeiden hintataso oli hyvin lähellä suomalaista. Ruokakaupassakin lähinnä viini ja olut loistivat edullisuudellaan – muuten tavarat ovat noin puoleen hintaan kotimaahan verrattuna. Juustot ja lihat eivät ihan niin edullisia. Merkkivaatteet voivat olla jopa Suomea kalliimpia ja vuokran tasokaan ei ilmeisesti ole kuin ehkä puolet Suomesta ja laadukkaan kuntosalin vuosijäsenyys maksaa 100€ kuukaudessa. Bensa maksaa pikkasen alle euron litralta.

Hintataso on siis kulutuskohteesta riippuen kalliimpaa, samanhintaista, puoleen hintaan tai parhaimmillaan kymmenesosa Suomen hinnoista. Hyvin vaihtelevaa.

Moldovan bruttokansantuote on noin viidestoista osa Suomen bruttokansantuotteesta, mutta suurista tuloeroista johtuen, tämäkään ei vielä kerro perusmoldovalaisen tulotasoa. Selvisi, että moldovalainen vastavalmistunut opettaja tienaa 100€ kk, työmies voi parhaimmillaan tienata 300€, samoin kuin it-alan ammattilainen. Jos laskee Suomessa opettajan tienestin olevan 2500€ ja miettii sitten, onko 10€/kk trolleybusseista tai 3leitä (0,20€) marsusta edullista. Kuukausi kortti söisi 10% tuloista eli itse saisi siitä pulittaa 250€, kuntosalin jäsenyys veisi kokotienestit ja oluttuopillinen baarissa maksaisi 25€.

Ulospäin kaupunkilaiset eivät näytä köyhiltä. Korkoja, meikkejä ja merkkifarkkuja vilisee silmissä. Tiedä sitten, mistä niiden eteen on tingitty. Paikallinen ystävämme kertoi, että maaseudulla ihmisillä voi olla kaksi taloa. Yksi iso, joka näkyy tielle, ja jossa sitten pidetään tyttären häät (häähulluus on muutenkin mieletöntä…) ja sitten toinen yksi tai kaksi huonetta koko perheelle, jossa sitten asutaan, kun ei ole varaa lämmittää isoa taloa. Myös auto on statussymbooli etenkin miehille. Hieno auto voidaan ostaa, vaikkei olisikaan varaa bensaan ja parhaimmillaan (pahimmillaan?) auto vie vuokrarahat, joten autossa myös asutaan tai sitten asutaan vanhempien luona. Muutenkin kotona asuminen on yleistä alle kolmekymppisillä naimattomilla tyypeillä.

Lihavia ihmisiä ei näy oikein koskaan missään (paitsi meidän keskuksen keittiössä). Liikuntaa ei juurikaan harrasteta; lenkkeilijää katsotaan kuin seitsemättä ihmettä. Yksi paikka oli kuitenkin ylitse muiden lihavien ihmisten bongailussa ja se oli terveyskeskus/ sairaala. Lähes kaikki lääkärit olivat pulleita, liekö sitten ainoita, joilla on varaa rasvaisiin ruokiin ja onko kyse palkoista vai muista tulonlähteistä.

Tuloerojen takia merkkituotteet voivat tosiaan olla jopa kalliimpia, kuin Suomessa. Ne joilla on varaa, on sitten varaa kalliimpaankin. Yltäkylläisyyden kertymisestä harvoille kertoo myös se, että erään vapaaehtoisen mukaan maan ainoa oikea moottoritie on rakennettu, kun hallitsijan vaimo halusi kyläillä ystävänsä luona. Muuten tiet eivät sitten olekaan mistään kotoisin. Tie- ja ajokulttuuriteemaan voin palata sitten myöhemmin kuvituksen kera.

Itse vapaaehtoisen tulotasolla, reilu 70 eurolla kuussa käteen, elämisessä ei ole kehumista; ainakaan nettiä, kahvia, pestoa, kosteusvoidetta tai muita ylellisyyksiä ei pysty näillä rahoilla hankkimaan. Tuoreet hedelmät ja kasvikset suoraan torilta sen sijaan sopivat budjettiin. 

Nyt on hyvää aikaa jatkaa ihmisten kulutustottumuksien seuraamista ja omien suhteuttamista niihin. Ymmärtää sitä, millä, miten ja miksi kulutetaan ja mitä arvostetaan… tai mistä sitä rahaa oikeasti saadaan.

3 kommenttia:

  1. Helvi oli kuullut telkkarista ja koska kummityttö on Moldovassa, niin silloin sitä kuulee ja näkee sellaisia asioita, jotka muuten menis ihan ohi, siis, että Moldova on maailman köyhin maa.
    Mutta kuten kerroit , eriarvoisuutta ilmeisesti paljolti.

    VastaaPoista
  2. Moikka ja kiitti Marjukka mielenkiintoisesta selonteosta. Mä oon myös viime viikkoina miettiny rahaa täällä Tallinnassa.

    Mun koulukaveri oli innoissaan, kun saa nyt uudessa tarjoilijan paikassa hyvää liksaa. Selvisi, että hyvä liksa on alle 3,5 euroa tunnissa. Työpäivät 12-tuntisia eikä 8 tunnin jälkeen makseta eri korvausta. Noh, palkka on hyvä siihen verrattuna, että aiemmin hän työskenteli vanhan kaupungin ulkomaalaisten suosimassa ravintolassa kahden euron tuntipalkalla yöt läpeensä ilman erikorvausta yli- tai yötyöstä. Siis että työyöstä iltaseiskasta aamuseiskaan jäi käteen 24 euroa!

    Tuolla palkalla minun pitäisi olla opintotuen (noin 474 e) eteen töissä 59 tuntia viikossa.

    Mutta ihmettelen sitä, että ilmeisen heikko tulotaso ei näy ihmisten elämässä ainakaan näin ulospäin. He ostavat kännyköitä, joihin minulla ei koskaan olisi varaa, ja maksavat yökerhojen sisäänpääsymaksuina 10 euroa, mitä minä en raaski tehdä. Totta kai välillä ompelun aloitus siirtyy, kun ei ole kangasrahaa mutta se minusta olisi ihan normaalia opiskelijan elämää Suomessakin.

    Vuokrat on yksiöstä tai huoneesta on 100-250 euroa kuussa ja siihen lisäksi hurjat käyttökustannukset eli vesi, sähkö ja yms. Minä maksan ok-yksiöstä Mustamäellä 230 euroa vuokraa ja lisäksi 60-130 euroa käyttömaksuja kuussa! Sähkö on täällä tosi kallista, kalliimpaa kuin Suomessa.

    Täyttä päivää tekevien työelämästä sen verran, että opettajan alin palkka noin 400 euroa ja sama summa on ok-palkka myös räätälille. Joskus tuntuu niin hullulta, että mä käyn päivät melko kevyttä koulua ja saan saman summan eikä mun tartte elättää ketään.

    Se että luokkakaverit lähtee koulun jälkeen töihin, on saanut mut tekemään opintoja Jyväskylään. Jotenkin tuntuu, että nämä rahat täytyy ansaita enemmän ja kovemmin...

    Tästä hetkellisestä sisäisestä koulutyövelvoitteesta huolimatta haluaisin tulevassa työelämässä enemmän aikaa - vähemmän rahaa.

    Tv.Ev

    VastaaPoista
  3. Mä oon kuullu vaan, että Euroopan köyhin, mutta...

    Kiitti, Elmaseni, selonteosta myös siellä päin, on se ero aika huima, kun miettii, että Viro on NIIIIIN lähellä Suomea. Suomen edut on muihin nähden hyvät ja aina ulkomailla ollessani, tai sieltä tullessani on miettinyt, pitääkö tyytyä siihen, mitä saa, koska muualla on paskemmin. Vai oliko aikoinaan oikeutta vaatia 15% enemmän opintotukea ja nyt indeksiin sitomista... muualla ei saada mitään. Muualla maksetaan.

    Jotenkin käsittämätöntä on myös se, että täällä on viljava maa ja tosi hyvät edellytykset maanviljelylle, mutta toisaalta jos rikastuminen merkitsis lannotteita ja tehotuotantoa, niin on kyllä tän systeemin kannalla. Ihania epämuodostuneita ruttuisia ja mielettömän maukkauta tomaatteja ja päärynöitä ja kaikkia!

    Ilmeisesti yks vastaus toimeen tuloon on omavaraisuus, kun kaupungissa olevan työpaikkani pihaan kuluu kukonkieunta paristakin suunnasta. Kanoja ainakin on siis ihan kaupunkialueella.

    Ja siitä olen kans ehdottomasti samaa mieltä, että enemmän aikaa ja vähemmän rahaa. Riittäis töitäkin sitten useemmalle... Ja aikansa voi käyttää niinkin tehokkaasti kun lukemalla Puhtikset... eilen illalla sain loppuun.

    VastaaPoista

On kiva seurata, kuka lukee ja mitä meinaa. Kommentoi!