Valmennusta ja kotoutumista!

Lauantai-iltaa Kishinevin Tsiukanasta!

Keskiviikosta perjantaihin oltiin tulovalmennuksessa Moldovan maaseudulla, paikka oli upea ja ruoka mahtavaa, ilma ei sen sijaan suosinut ympäristöön tutustumista. Vettä tuli taivaalta lähes kokoreissumme ajan – kaupungilla se tarkoittaa valtavia vesilätäkköjä, maalla mutalillua. Jo pieni kävely pihapiirissä tai kylällä sai kengät ja housunlahkeet kuraantumaan. Aurinko alkoi paistaa matkalla kaupunkiin ja tänään oli taas ihan kesäinen päivä. Tällaista noin +20 astetta voi jatkua vielä koko lokakuun.

Saimme tutustua perinteisiin ruokiin ja maistella hunajaa suoraan ampiaispesästä (siis sellanen laatikko). Ostettiin pari purkkia tuoretta hunajaa halvalla!! Todella maistuvia, joskaan ei ulkomuodoltaan kummoisia, nämä Moldovan hedelmät ja kasvikset!

Valmennuksen sisältö ei sinänsä tuonut mitään uutta, mutta oli kiva tutustua muihin vapaaehtoisiin paremmin. Syyskuun alun tulokasjoukko on hyvin ranskalaisvaltainen, toisin kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää – sekä romanian kurssini että asuntoni tulvii saksalaisia, myös samassa projektissa on yksi saksalainen. Nämä tulvat ovat aiheuttaneet juurikin ne viisi saksalaista, jotka samaan aikaan saapuivat. Nyt syyskuun puolivälissä saapuu vielä toinen satsi, jossa mukana myös toinen suomalainen.

Herkullista ja idyllistä!

Hunajamies suu täynnä kultahampaita, niin kuin emännälläänkin.

Mukavana yllätyksenä sain tosin kuulla, että taskurahani ei olekaan 80 vaan 20 euroa, ruoka- ja matkarahan lisäksi… se tarkoittaa, että saan kuukausittain käyttööni noin 1160 leitä, josta 180 lein arvoisen trollikkakortin jälkeen jää käytettäväksi noin 35 leitä päivässä. Eli reilut kaksi euroa päivässä ruokaan, vaatteisiin, peseytymisvälineisiin, nettiin jne. Tämän kuun rahat on käytetty jo poikineen; onneksi on säästöjä myös muiden kuukausien varalle. Voisi kuitenkin tehdä ihan hyvää pyrkiä ainakin jokin kuukausi elämään saamillani rahoilla – se ei nimittäin ole kovinkaan kaukana esimerkiksi täkäläisen opettajan tuloista, kun mulle asunto ja sähkö ovat ilmaisia.

Asunto on siis kaupungin laidalla. Lattiaa komistaa eteisessä ruskea ja huoneissa sininen kokolattiamatto. Keittiössä on muovimattoa ja kaakelia. Uunissa ei ole ovea, vessanpöntön vesisäiliöstä puuttuu kansi ja patjani on lähes 5 cm paksu, sänkyni on jatkettavaa mallia, päät ovat noin 3 senttiä keskustaa alempana, joten ainakin näin aluksi pidän sitä sohvana ja nukun lattialla. Lämmintä vettä riittää suihkussa, hella toimii, tilaa on runsaasti, seinäni on koristeltu palapeleillä ja huoneessani on ovi. Ikkunat vetävät. Ei mikään luksushotelli, mutta ihan mukava, varsinkin tämän päivän suursiivouksen jälkeen!

J imuroi rikkinäistä koskaan pesemätöntä uunia

Minä ja Q korjataan repaleista tuolia siivouksen päätteeksi

 En ole vielä käynyt muiden vapaaehtoisten asunnoissa, mutta monet ovat käyneet meillä. Poikkeuksetta asuntomme saa osakseen ihastelua! Ihanan iso keittiö! Wau, teillä on imuri! Täällä on tosi siistiä! Ihanat huoneet! Jne. Mahtavien kämppisten lisäksi olen ilmeisesti osunut parhaaseen järjestön tarjoamista asuntoon. En siis valita. Mutta aion kyllä kysyä hieman pehmeämpää patjaa, ja ellei sellaista järjestöltä heru, niin ostan vaikka itse, maksaa varmaan hurjat 15 euroa 
Aikaisin maanantaiaamulla alkaa työt ja varhain tiistaina pääsen aikaisempien vapaaehtoisten mielenkiintoiseksi kehumaan terveystarkastukseen! Myös intensiiviromanian kurssi alkaa olla ohi, vaihdan 2h/viikossa -rytmiin ja toivottavasti runsaaseen itsenäiseen ja käytännössä oppimiseen!

Kiva, kun kommentoitte blogia. Mukavia jutteluita olen saanut käydä myös feisbuukitse. Ilahduttavaa oli tänään saada "onko kaikki hyvin" –soitto alkupäivien isännältämme. Illalla aion soittaa Brysseliin saapuvalle Balkanin matkaajalle ihan pikaisesti ja toivoa skypeyhtyttä huomiselle. Voikaa hyvin!

ps. Flunssa on selätetty!